Rumar Strand

Samoin kuin kuuluisa ravintola Koulu Turussa, Rumar Strand aloitti toimintansa oppilaitoksena – kansakouluna vuonna 1902. Kaksi ensimmäistä vuotta Rumar folkskola toimi vuokratuissa tiloissa, Nybondaksen omistamassa rakennuksessa. Kaksi vuotta myöhemmin koulu muutti upouuteen rakennukseen: vaalean keltaiseksi, myöhemmin punaiseksi maalattuun oppimisen puutemppeliin, johon mahtui seitsemän luokkaa. Kaksi opettajaa palkattiin, toinen kolmelle alaluokalle, toinen neljälle yläluokalle. Vuosina 1924-1951 kolme alaluokkaa toimi kiertokouluna Markombyn koulun kanssa.  

 

 Koulun kultakausi sijoittui 30- ja 40-luvuille; vuosittain kolmisen kymmentä poikaa ja tyttöä suorittivat opintonsa siellä. Mistä he kaikki tulivat? Osa asui kävelymatkan päässä Rumarissa. Toiset tulivat eri saarilta, joko läheltä tai kauempaa: Lohm, Killingholm, Fagerholm, Granö, Aspö, Björkö olivat tärkeimmät. Jos matka oli liian pitkä – niin kuin muun muassa tulevalle julkkisparille Brunskärs-Maja ja Aspö-Erik – niin lapset saivat asua sukulaisten tai ystävien luona lähellä koulua. Toiset pääsivät pyhäksi kotiin, joko veneellä tai suksilla, vuodenajasta riippuen. Jokunen pääsi ehkä vasta jouluksi.  

 

Millainen oli sen ajan koulunkäynti? Bjarne Pettersson från Killingholm, lyhyen matkan päässä, on täynnä muistoja.  

 

– Kävin Rumarissa neljä vuotta koulua, vuosina 1954-1957. Ensimmäinen opettajani oli Vera Strandberg, vanhempi naishenkilö, jonka tumma tukka oli nutturassa. Muistan hänet ystävällisenä sieluna. Sen sijaan Bertel Eklund, joka opetti ylempiä luokkia, oli paljon ankarampi. Silloin tällöin hän räjähti oikein kunnolla. Meihin hän ei kuitenkaan koskaan kajonnut. Vapaa-aikanaan hän kirjoitti pakinoita Hufvudstadsbladet -lehteen, nimimerkkinä Jimson.  

 

 Eklund asui perheineen koulurakennuksen itäpuolella. Yläluokat oleskelivat suuressa salissa, ravintolan nykyisessä ruokasalissa. Nuoremmat ikäluokat saivat tyytyä pieneen saliin, mikä nyt toimii keittiönä. Siihen aikaan opettaminen oli vaativa homma, kun samanaikaisesti piti täyttää päät tiedoilla kolmella eri tasolla – Jimsonin tapauksessa neljällä. Silloin tällöin Kouluradiosta tuli ohjelma, jota kuunneltiin seisoviltaan – ihan kuin kysymyksessä olisi ollut Jumalan sana. Voimistelu muodostui erilaisista pallopeleistä pihalla. Entä aamiainen? Koulun keittiö sijaitsi nykyisessä rantasaunassa. Siellä Elsa, joka Itse oli lihapyörykän muotoinen, keitti puuroa. Oppilaat saivat vuorotellen kantaa puurokattila luokkahuoneisiin. Maito ja voileivät piti ottaa mukaan kotoa. Vappuna Elsa paistoi aina kunnon määrä räiskäleitä, jota tarjottiin siman kera – näin ehkä avautui tie tulevaisuuden liiketoiminnalle.  

 

 Milloin koulu lakkautettiin, ja miksi? Opetus päättyi viimeinen päivä toukokuuta v. 1963. Syy siihen oli oppilaskunnan väheneminen vuosi vuodelta. Viimeisenä vuonna jäljellä oli enää yhdeksän oppilasta. Pääselitys vähenemiseen oli luotsien parantuneet työolosuhteet. Monet heistä muuttivat Turkuun tai Paraisille, ottaen lapset mukanaan. Rumarissa kouluaika on nyt historiaa.

 

Nalle Valtiala